tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kainuulainen pystyaita

kirjoittanut Matti Partanen, ProAgria Kainuu.

Pystyaitaa Riihipihassa, Vuolijoella.



V.2013 tehtyä pystyaitaa. (Sotkamo, Tervajärven talomuseo)


Pystyaidan muita nimityksiä ovat mm. riukuaita, pisteaita, pistoaita, viistoaita, aidasaita, särentäaita, ja risuaita (etenkin vanhana, kun sitä on korjailtu latvuksilla, risuilla yms.).

Historiaa:

Aidat kehittyivät, kun pellot ja niityt ympäröitiin aitauksella. 1800-luvun lopulla kotieläinten omistajia pyrittiin lailla velvoittamaan pitämään eläimet laidunaitojen sisäpuolella. Vitsoilla sidottu riukuaita on vanhimpia Suomessa tavattuja aitatyyppejä. Jopa esihistoriallisella ajalla tehtiin riistaeläimille vihiaitoja pystyaidan tapaan. Pystyaidan käyttö taantui piikkilankojen tullessa markkinoille. Aitamallit vaihtelivat maakunnittain. Itä-Suomessa aidat olivat tiheitä, sillä pyrittiin myös estämään sikojen pääsy peltoon sekä jänisten pääsy rukiin oraaseen. Jos talossa ei ollut sikoja, aitoihin jätettiin aukkoja, joihin asetettiin jänislankoja. Mitä lähempänä kylää aita oli, sitä tiheämmäksi ja paremmaksi se oli tehty.

Aitatarpeet: 

Kuusi on parasta aidaspuuta, ainakin aidan seipäiksi. Mäntyriukuja käytettiin myös, samoin kuorittua haapaa. Kuusi on hyvä vitsakseksi, mutta myös koivua, pihlajaa ja katajaa käytettiin. Myöhemmin sidonnassa käytettiin myös rautalankaa, mikä ei sovi perinneympäristöön. Peltoaidan aidakset otettiin jo edellisenä talvena. Metsään tehtäviin aitoihin ainekset otettiin lähistön puista.

Aitatarpeet talvella: 

Otetaan talvella, puiden ollessa lepotilassa. Riu'ut aisataan kolmelta sivulta, kuivatus ilmavassa paikassa. Aidasmateriaalin oltava tyvipäästään ohuen käsivarren vahvuista, seiväspuiden 4-5-senttisiä. Seipäät ja vinotuet 2-3-metrisiä. Aidakset 3,5-4m. Myös halkaistuja aidaksia (säröksiä) käytettiin.

Pystytys: 

Seiväsparit isketään lujasti kangella tehtyyn reikään noin aidaksen paksuuden verran toisistaan erilleen. Seiväsparit hieman ylöspäin haralleen noin metrin välein, ja tiukennetaan siteillä. Aidakset latvapuoli ylöspäin. Seiväsparien pituudet vaihtelevat, ei tasata.

"Nuorna on vitsa väännettävä" 

(Vanha sananlasku, joka tarkoittaa myös sitä, että nuorena oppii erilaisia taitoja parhaiten.)

Vitsakset mieluiten nuoren näreen latvoista, pituudeltaan 1,3-1,6m. Parhaita ovat varjossa kasvaneet, ohutrunkoiset kuusentaimet. Vitsaksen halkaisu aloitetaan latvaristikosta ja puolikkaat väännetään varovasti erilleen. Keskellä luontainen halkeamalinja, puukkoa voi käyttää avuksi oksakohdissa. Latvatupsut jätetään helpottamaan sitomista. Vitsakset otettava juuri ennen aidan teon aloittamista, muutoin pidettävä kosteana.

Kuusivitsaksen sitominen aloitetaan solmimalla pehmeä latva solmulle. Kierretään kahden seipään ympäri kahdeksikoksi, ja samalla väännetään siten, että nahkapuoli on koko ajan ulospäin. Lopuksi jäykkä loppupää työnnetään pystyseipäiden väliin lukitsemaan sidos.

"Nahkapuoli päällimmäiseksi" Kuva: Aili Jussila


"Ei vara venettä kaada"

Vanha sananlasku, joka on alun perin tarkoittanut yhdestä puusta veistetyn veneen, mm. ns.haapion, jommalla kummalla puolella ollutta lisäkettä "varaa", joka lisäsi veneen vakautta.

Ns.varat (varokkaat, vinotuet) työnnetään seiväsparin ja aidasten väliin ja sidotaan omalla vitsaksellaan tiukasti kangella tehtyyn reikään, joko jokaisen tai joka tosen seiväsparin kohdalta, vuorotellen aidan kummaltakin puolelta. Varat tulevat lähes 90 asteen kulmaan aidaksiin nähden. Aloituksessa ja lopetuksessa vara tulee molemmille puolille. Seipäät ja varat (mahdollisesti myös aidakset) käsitellään polttelemalla 40-50cm pituudelta tai liotetaan tervankusessa.

Tarveaineiden menekki:

100m kainuulaista pystyaitaa:
Aidanseipäitä (2-3m) 200kpl
Vinotukia (2-3m) 100kpl
Aidaksia (3,5-4m) 240kpl
Sidevitsaksia (1,3-1,6m) 300kpl (yhdestä näreentaimesta tulee 2kpl)

Särösaitaa ja vitsaksen halkaisua. (Karppalan mylly, Ristijärvi)

Vitsasten halkaisua, hautomista ja pystyriukujen polttelua. (Karppalan mylly, Ristijärvi)
Vitsasten hautomista. (Tervajärven talomuseo, Sotkamo)

Aitariukujen aisaamista. (Karppalan Mylly, Ristijärvi)

Sidosta. (huom: vara väärällä puolella) Varan tulee olla kallellaan samaan suuntaan, kuin aidaksetkin ovat. Silloin aidasta tulee myös lumen painon kestävä. Myös pystyseipäiden tulee olla hieman vinossa, mutta niiden vinous on siihen suuntaan, johon aitaa ollaan tekemässä. 

Vitsaksen halkaisua.
Sidos.



Seipään teroitusta.

Seipäiden hiiltämistä.


Muista vielä: 

Nauloilla koottu aita ei ole perinteinen pystyaita.
Rautalankasidokset eivät sovi perinteiseen pystyaitaan.
Riukuaitaa ei tehdä heinäseipäistä.
Hyvin tehty kainuulainen pystyaita kestää 30 vuotta.
Talkoilla toteutettava pystyaidan teko on myös hauskaa!


torstai 12. kesäkuuta 2014

Tervetuloa Wanhan ajan maatalousnäyttelyyn 12.-13.7.2014!

Aleksanteri saapuu Wanhan ajan näyttelyyn.

Iikka Alasalmi, Kerttu ja Esko Oikarinen presidenttien kuvien luovutustilaisuudessa.

Kesälaitumella.

Yleiskuvaa Riihipihasta.

Näyttelyn aikaan tapahtuu.

Pihlajapirtti.

Tallia ja navettaa.

Wanhan ajan tunnelmaa maitolaiturilla.


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014